Tatu Huuskonen Puhun totuudesta niin kuin sen itse ymmärrän

Optio lääkkeettömästä pakkohoidosta kirjattava lakiin

Kuuluun siihen marginaaliseen ryhmään, joka on Suomessa laitoksessa pakkohoidossa. Suomalaisessa systeemissä on yksi ongelma, joka minunlaisiani potilaita kaihertaa, ja se on se että lääkehoidosta ei ole mainintaa laissa. Tämä tarkoittaa de facto pakkolääkitystä kaikille potilaille, jotka ovat hoidossa kunnan tai valtion laitoksissa. Lääkärit ovat kettuja kanatarhan vartijoina, jos heitä kysytään kantaa lääkitykseen. He haluavat käyttää valtaa, ja valtio sitä heille myös näyttäisi antavan.

Pakkolääkitys on fasismia. Jos sinun kasvoissasi oli vika, hyväksyisitkö, että valtio saisi kaapata sinut kotoasi, ja kuljettaa sinut laitokseen, jossa vikaasi alettaisiin hoitaa; mitään varsinaista ratkaisua ei olisi tarjolla vaan väite että vikasi kosmeettinen haitta ei oirelisi jos sitä hoidettaisiin asianmukaisesti. Tilanne on juuri tämä kun puhutaan laitosmielisairaudesta. Mitään todellista ratkaisua ei ole tarjolla, vain kaikenkattava teoria aivojen biologiasta, ja lääkeaineista joilla voitaisiin yli ajan lievittää oireita.

Huomautan, että jos lääketeollisuus olisi pahuutta, juuri tämän mallin he haluaisivat: pitkittäislääkitys joka ei paranna sairautta. Ja lääkärit kaikessa akaateemisessa glooriassaan ja lisensiaatin arvollaan hyväksyvät tämän mallin kritiikittömästi. Ovathan he älykkäitä ja koulutettuja - eli oikeutettuja käyttämään valtaa, ja samalla nostamaan akateemisen ammattilaisen palkkaa käyttämästään asiantuntemuksesta.

Nykyinen valta ei edes näyttäisi riittävän lääkäreille, vaan he vaativat lakimuutosta, joka mahdollistaisi velvoittavan avohoidon, eli että lääkettä olisi pakko käyttää myös vapaana. Juuri tämä lääkärien oikeuttama fasismi on ongelma. Ajatus kulkee jotenkin näin:

(1) mielisairaat eivät kykene päättämään omasta hoidostaan

(2) jos sinulla on mielentereveysdiagnoosi, olet mielisairas

=> Lääkäri saa pakottaa diagnosoidun potilaan lääkkeisiin

Ongelma on että kumpikaan kahdesta premissistä ei pidä kategorisesti paikkaansa: on mielisairaita henkilöitä joilta ei ole syytä riistää kompetenssin statusta, ja kaikki diagnosoidut henkilöt eivät ole mielisairaita, on varmasti myös vääriä diagnooseja ja niin edelleen.

Lakiin on siis kirjattava ehdot millä psyykenlääkkeitä saa käyttää pakolla hoidossa. Jos tämä tarkoittaa lääkkeistä laistavan kapinahenkisen potilasjoukon syntyä, on tämä nähtävä mahdollisuutena. Kun mieli ei ole sumea lääkkeistä, on myös mahdollista ajatella, ja kyseenalaistaa omaa hoitoa. Voitasiin aloittaa dialogi potilaiden ja lääkärien välillä.

Lakiehdotus velvoittavasta avohoidosta on myös estettävä: järjestelmän on sallittava lääkkeistä irtautuminen. Tämä on suojamekanismi niille jotka väärämielisesti joutuvat psykiatrian hampaisiin. Ajatelkaa vaikka aikaa jolloin lobotomia oli valtavirtaa: tästä pahuudesta irtautuminen itseoikeutetusti olisi ainoa järkevä vaihtoehto potilaalle joka on väärämielisesti joutunut hoitoon.

Olen osa sitä liikettä joka antipsykiatriana tunnetaan. Voi olla että tulevina vuosina tämä kapina kytee liekkeihin asti, ja siitä alkaa peli jonka tarkoitus on riistää lääkärien arvovalta ja asema, itsepuolustuksen nimissä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio

Hyvii näkökulmii . Muistelen nuoruudessani tuntemii kavereita . Joille jostain syystä turrutus lääkitys määrättiin . Tuhon kierre oli valmis ,loppuelämä lyhyt ja hautajaiset oli jo . Moni lääke haisee ihol , turruttaa mielen , etäyttää ,lihottaa, luonnonlisten ihmistunteiden tunteminen vaikeutuu ja munuaiset&maksakin kärsii .

Onhan luomuruokaakin , niin pitäisi olla luomu hoitoa&lääkitystäkin .

Ehkä pitäisi olla oikeus vaihtoehtoon pakkohoidettaval luonnon parantavaa voimaa erämaassa kokea enneminkuin pyöreää huonetta pakkopaidassa .

Käyttäjän AnssiPajala kuva
Anssi Pajala

Antipsykootteja on kutsuttu kemialliseksi lobotomiaksi. Niiden syöttäminen väkisin ihmisille on kyllä melkoista väkivaltaa, vaikka kaikki näkökohdat kuinka huomioitaisiin. Varsinkin kun on todettu, etteivät ne niinkään auta itse sairauteen kuin lisäävät "hoitomyönteisyyttä" eli heikentävät potilaan omaa tahtoa.

Käyttäjän TatuHuuskonen kuva
Tatu Huuskonen

Kemiallinen lobotomia on hyvä vertaus. Itse olen kuullut myös puhuttavan kemiallisesta pakkopaidasta.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Psykiatrisissa pakkohoidoissa pakkolääkitys tulisi poistaa välittömästi, koska lääkkeettömien hoitojen tulokset ovat paljon parempia kuin lääkkeellisten. Nykyisissä psykoosilääkkeissä on kyseessä kemiallinen lobotomia ja niiden käyttö tulisi kieltää kokonaan. Se, että näitä alettaisiin syöttää mielivaltaisesti pakolla avohoitopotilaillekin, on jo ajatuksenakin aivan sairas.

Pakkolääkitys tulisi olla vain tilanteissa, joissa jollakin on tartuntatauti, jossa tartuntavaara on riski muille. Tai muistisairaille, jotka eivät muista ottaa lääkkeitään.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Psykoosipotilaalle ei nyt ole olemassa lääkkeetöntä vaihtoehtoa.
Se on sairaus johon tarvitaan lääke.

Käyttäjän TatuHuuskonen kuva
Tatu Huuskonen

Itse olen lukenut, että mitä pidempi lääkitys, sitä heikompi kognition odote. Eli lääkitys nakertaa juuri sitä puskuria jolla potilas voisi osoittaa olevansa kunnossa. Merkittävä osa toipuisi ilman lääkkeitä, näin osoittaa esimerkiksi Loren Mosherin työ.

Ei siis kannata uskoa lääkäreitä ja heidän insuliinivertauksiaan.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

"Insuliinivertaus" anti-psykoottien välttämättömyydestä on huono. Insuliini on hormoni joka on välttämätöntä ihmisen fysiologiselle toiminnalle. Jos ihmisen elimistö ei tuota sitä tarpeeksi tai ei lainkaan niin ihmisen elimistön toimintakyky alkaa laskea. Täydellinen insuliinin puute johtaa elimistön toiminnan romahdukseen ja lopulta kuolemaan.

Anti-psykoottien puute ei johda kuolemaan tai terveydellisiin haittoihin. Jos terveelle ihmiselle ei anneta anti-psykoottia niin tämän terveydentila ei romahda. Antipsykootit vaikuttavat aivoissa reseptoreihin ja välittäjäaineisiin, yleensä "lamaavasti". Antipsykootit eivät ylläpidä tai edesauta elimistön toiminnalla välttämättömiä fysiologisia toimintoja vaan "lamaavat" "aivotoimintaa" eri mekanismien. Siinä missä insuliini on välttämätöntä jokaisen ihmisenelimistölle, niin antipsykoottinen lääke ei ole.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Psykoosi on sairaus jota ei voida todentaa tai mitata millään testillä, diagnoosi perustuu täysin olettamukseen. Lääkärin oletukseen siitä, että henkilö on psykoosissa ja kun muistetaan psykiatrian kammottava historia, tulisi näihin diagnooseihin kiinnittää erittäin paljon huomiota. Eikä lääkkeillä joiden vaikutuksia ei tunneta, tulisi hoitaa sairauksia, joita ei voida todeta.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

Hyviä huomiota.

Tautiopin perusajattelumalli, sairaus aiheuttaa oireet, ei toimi psykiatrisessa diagnostiikassa. Kaikkihan perustuu potilaan käyttäytymisen havainnointiin; mitä se on, miksi sitä nimitetään, miksi sitä on totuttu nimittämään(?).

"Oireet" otetaan annettuina, luetteloituina, jäykkinä ja pirstaleisina ihmistoiminnan deskriptioina, jotka sitten "löydetään" potilaan käyttäytymisestä, tai ei löydetä. "Sairaus" taas, jonka oletetaan aiheuttavan löydetyt oireet (jollakin mekanismilla), jää aina havaitsematta ts. objektiivisesti toteennäyttämättä.

Psykiatrian kohtalonkysymyksissä liikutaan.

Käyttäjän AnssiPajala kuva
Anssi Pajala

"Psykoosipotilaalle ei nyt ole olemassa lääkkeetöntä vaihtoehtoa.
Se on sairaus johon tarvitaan lääke."

Siihen ei toistaiseksi ole hyviä tai edes kohtuullisen kelvollisia täsmälääkkeitä, ja on kyseenalaista, onko oikein syöttää nykyisiä psykoosilääkkeitä potilaille väkisin. Jos potilas on esimerkiksi pakko saada rauhoitettua laitosolosuhteissa, bentsodiatsepiinit ovat siihen vähemmän haitallinen vaihtoehto.

Sähköhoitoakaan ei anneta potilaalle väkisin kuin aivan ääritapauksissa, mutta aivoja tuhoavien ja potilaan oman tahdon lamauttavien lääkkeiden kanssa ollaan huomattavasti vähemmän varovaisia. Ajatus siitä, että näiden lääkkeiden käyttöä alettaisiin kytätä avohoidossakin, nostaa kyllä niskakarvani pystyyn.

Mielen sairauksien vaikutuksesta ihmisen itsemääräämisoikeuteen olisi tarpeen käydä paljon enemmän keskustelua.

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

"Keroputaan mallilla" ollaan käsittääkseni saavutettu hyviä tuloksia suhteellisen vähäisellä lääkityksen määrällä ja vaihtoehtoisilla työtavoilla.

Akuutissa psykoosissa lääkitys voi olla välttämätön mutta pitkäaikainen ja vakavia sivuoireita aiheuttava antypsykoottien "ylläpitolääkitys" voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyjä. Osa lääkkeiden haitoista on terveydelle erittäin haitallisia, osa lääkkeiden haittavaikutuksista mielletään mielisairauden oireiksi joita sitten edelleen lääkitään.

Itsekin tunnen erään mielisairaalassa psykoosipotilaana hoidetun henkilön jolle lääkityksen haittavaikutukset olivat aivat järkyttävät ja lääkityksen vähentäminen tai lopettaminen ei tullut kyseeseen lääkärien mielestä. Sanottakoon että vaikka henkilö söi lääkkeitä niin hän oli täysin viiltelyriippuvainen ja hyvin itsetuhoinen. Lopulta hän jätti lääkityksen oma-aloitteisesti ja kohta sen jälkeen myös avohoidon hoitosuhde myös purettiin. Sanottakoon että paljon muuttui hänen elämässään ja monia asioita tapahtui mutta 10 vuoteen hänellä ei ole ollut psykiatrista hoitosuhdetta tai psyykelääkitystä. Hänen asiansa ovat nykyisin suhteellisen kunnossa ja hän elättää itse yrittäjänä. Lääkityksellä ollessaan hän ei pystynyt lainkaan toimimaan yritystoiminnassa jatkuvan väsymyksen vuoksi. Hänen tiensä ei ollut "helppo" nykyhetkeen mutta se apu mitä hän sai lääkityksestään olisi luultavasti vienyt hänet "hautaan". Hänen mielestään elämä "zombina" ei olisi ollut elämisen arvoista ja luultavasti viiltelyriippuvuus jota lääkitys pahensi olisi ollut myös tuhoisaa terveydellisesti.

Psykoosipotilaalle voi olla myös lääkkeetön elämä ja vaihtoehto tietuin edellytyksin ja ylimääräinen ja voimakas "ylläpito/estolääkitys" voi olla yhtä tuhoavaa terveydelle ja toimintakyvylle kuin psykoosi itsestään.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Jo nyt mielenterveyslaki edellyttää lääkityksestä sopimista yhteistyössä potilaan kanssa, mutta jos on selvästi uhkaavaa ja aggressiivista käyttäytymistä tekojen tasolla, niin voidaan turvautua pakkolääkitykseen. Oikeasti pakkolääkitystä käytetään liikaa psykiatrian piirissä, koska psykiatrien sosiaaliset taidot ovat aina liian usein heikkolahjaisten tasolla.

Oma mielisairaala cv eli ansioluetteloni:

Olen ollut kolme kertaa pakkohoidossa psykiatrisessa sairaalassa Pitkäniemen sairaalassa eri osastoilla vuonna 2004 yhteensä noin kolme kuukautta. Ja vuonna 2015 olin pakkohoidossa Oulun yliopistollisen sairaalan Peltolan osastoilla kaksi kertaa yhteensä noin 2,5 kuukautta.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Suomi on saanut pyyhkeitä pakkohoitopotilaiden oikeuksien laiminlyönneistä niin YK:lta kuin EIO:lta.Jo vuosia sitten mutta niistä on vaiettu koska ei hyvää mainosta hyvinvointi suomelle.Suomi on laittanut lainvastaisesti lapsia aikuisten suljetulle osastolle ja suomessa ajetaan hanketta jolla pakkohoitoon voitaisiin määrätä entistä HELPOMMALLA.Ihan siis kenet hyvänsä.Malliesimerkki oli jo työttömän ihmisen tekeminen edunvalvonnan alaiseksi,mielivaltaisella laittomalla päätöksellä.Tämä siis on alkua vasta.

Kun aikoinaan suljettiin eräs lääkäri pakkohoitoon kun oli uhka eräille tahoille meinasi paljastaa systeemin sisintä ydintä,ELI JUURI NÄIDEN TAHOJEN IHMISOIKEUKSIEN VASTAISIA TOUHUJA. Suomi aikoo siis PYSYÄ keskiajalla ,kuten jo ilmitulleista lasten kaltoinkohteluista psykiatrisissa laitoksissa on nähty ja luettu viime päivinä ja vuosina.Mattoterapioita ynm.keskiajan pimeän puolen pakkohoitoja joita ei sivistyneissä valtioissa ole enää ollut vuosikausiin.Hakkaamiset ja riisuttamisen,sulkeminen kellariin jne.jo siellä huostafirmoissa.Siitä mitä tapahtuu psykiatristen osastojen sisällä ei moni kestä.Tuskin kestää päivänvaloa todellakaan...

Itsemurhiin johtaneet tapaukset koska lääkitykset jne.jne.Suomessa kulkee omituisesti huostabisnes ja pakkohoito käsi kädessä:lapsia viedään laitoksiin lääkittäviksi vaikka lastensuojelu on OIKEUS ei pakko ja perheille on olemassa lakisääteinen oikeus palveluihin mm.juuri terveydenhoidon palveluihin EI pakkohoitoon LAITOKSISSA ,PSYKIATRISILLA OSASTOILLA.Nythän suomi rikkoo lastenoikeuksia ja ihmisoikeuksia ,itsemääräämisoikeutta jne.jne.pakottaessaan lapset ja nuoret laitoksiin ja uhkaillessaan perheitä pakkohuostaanotoilla jolleivat suostu heidän tahtoonsa.

Systeemin kammottava puoli on se,että myös vanhemmista on alettu tekemään arvioita ilman mitään oikeutta tai ammattitaitoa tai mitään muutakaan syytä heistä on tehty näkemättä diagnooseja :sosiaalityöntekijät jopa suosittelevat ihmisille LÄÄKITYKSIÄ ja lähetteitä lapsille psykiatrien vastaanotoille.Tapauksissa joissa ovat itse olleet laittomasti perheen kimpussa ja valheilla saneet perheen vainonsa ja ajojahtinsa kohteeksi.

Ne lapset joita suljetaan laitoksiin neurologisten tai muiden sairauksien takia jne.kun kunta tai kaupunki ei anna lainmukaisia palveluja vaan ehdottaa tai KUTEN SUOMESSA PAKOTTAA HUOSTAANOTTOON.KOSKA EI OLE LAINMUKAISIA TUKITOIMIA JA /TAI NIITÄ EI HALUTA ANTAA lapset diagnosoidaan mielenterveysongelmaisiksi,kuten vanhempansakin.

Tätä puolta ei kannata sivuuttaa todellakaan.Suomessa on pidetty kaksoiskansalaisia laitoksissa lääkittynä siis lapsia ja heidän vamhempiensa käynnit estetty jne.jne.Aikoja sitten nämä nyt taas otsikoissa olevat laitokset ovat olleet pakkohoitojensa kanssa julkisuudessa,mutta media jota ohjaa sisäpiireistä nämä toimijoiden edustajat poliitikot ynm.ovat kyllä hyvin saaneet julkisuudelta peiteltyä näitä laittomuuksia ja ihmisoikeuksien polkemista ,lasten oikeuksien polkemista joita nyt on tullut ihme kyllä julkisuuteen.

Vaalit lähestyvät ja ääniä kerätään keinolla millä hyvänsä,vaikkei mikään muutukkaan,itsemurhapotilaista tai oikeammin pakkolääkityistä huostaanotetuista lapsista ja nuorista ollaan pääsääntöisesti kuitenkin hiljaa,ja sensuuri on hoitanut loput.

Toimituksen poiminnat